PAULI MÄKELÄ 80 (15.3.1927) 26.3.2007

Lahden Postimerkkikerhon isähahmo ja kunniapuheenjohtaja Pauli Mäkelä täytti 80 vuotta. LAPOFIL haastatteli virkeää juhlijaa ja huomasi kuinka monessa on mies mukana ollut ja kuinka aikaansaava tekijä on Pauli ollut jo aivan nuoresta asti.

LAPOFIL ja koko Lahden Postimerkkikerho onnittelevat!

Olit kahdentoista, kun jouduit lähtemään Viipurista evakkoon. Millaista elämä sinun kodaltasi oli Viipurissa ennen sotia?

Kahdeksanvuotiaana leikkasin Kuvalehdestä kuvia ja myin naapureille. Kesällä myin Tiiliruukin torilla sireeninkukkia. Niitä kasvoi paljon meidän tontilla. Kaksitoistavuotiaana aloitin ensimmäistä kertaa kesätyöt Kukkolan harmonikkatehtaalla. Kesän tienesteillä ostin kengät, tummansinisen silkkipaidan, valkoisen solmion jossa oli punaisia täpliä sekä Olympia-vyön.

Minne muutitte evakkoon?

Riihimäelle.

Kansakoulun päästötodistus tuli sinne postitse Helsingistä. Siinä oli kaikki muut aineet 8 mutta käsityö oli 10. Jatkokoulun kävin Riihimäellä.

Palasitteko välirauhan aikana takaisin Viipuriin ja minne jouduitte uuteen evakkoon?

Muu perhe palasi Viipuriin, minä jatkoin opiskelua kultaseppäkoulussa Kruunuhaassa Helsingissä. Asuin koulun oppilasasuntolassa Katajanokalla. Viikonloppuisin kävin Viipurissa. Kuukauden loman aikana tein töitä Oksasen kultaseppäliikkeelle.

Valmistuin kultasepäksi 1944.

Perhe siirrettiin sodan loppuvaiheessa Lahteen (isä VR:llä asetinlaitemiehenä) jonne minäkin sitten muutin.

Vakituisen työn aloitin Oksasen kultaseppäliikkeessä, joka myös oli muuttanut Lahteen.

Lahdessa muuten huomasinkin, että löysin heilin Karjalasta: Tuo vaimoni Anja oli lähes naapurin tyttö Viipurista. Tosin me tutustuimme täällä Lahdessa, kun meidän ja Anjan perheet muuttivat samaan taloon Kirveskadulle. Kirveitä ei kylläkään ole pahemmin meidän avioliitossa tarvittu.

Perustit oman firman, Jalosepot. Sen päätuotteeksi taisi tulla mitalit ja niiden kaiverrukset. Kauanko firma oli sinulla.

Jalosepot perustin 1948 yhdessä Tarulan ja kahden muun osakkaan kanssa.

Alkuajan tärkein tuote oli hopeiset tai alpakkaiset kellonperät.

Parhaimmillaan oli firmassa16 työntekijää, näistä kuusi naista taivutteli lankalenkkejä kotitöinään ja niistä sitten juoteltiin firmassa valmiita periä. Kelloperiä valmistui osapuilleen 200000 kpl.

Toinen tärkeä tuoteryhmä oli korut. Tarula suunnitteli ahkerasti uusia malleja ja muiden piti pysyä mukana valmistusprosessissa. Kaupparatsut myivät koruja, osa meni ulkomaille, kauimmas aina Australiaan asti.

Firma muutti Salpakankaalle 1973. Tällöin tulivat voimakkaasti mukaan mitalien valmistus ja niiden kaiverrukset.

Jalosepot myytiin 1986 jolloin jäin eläkkeelle.

Olit puuhaamassa Kultuseppäkoulua Lahteen. Myöhemmin se tuli Muotoiluinstituutin osaksi. Kuinka paljon olit siinä puuhassa mukana?

Kultaseppäkoulu siirtyi Helsingistä Lahteen 1973. Se oli kovan taistelun tulos, sillä Tampere yritti kaikin voimin saada valtakunnan taideteollista koulutusta haalittua itselleen.

Kaupunginjohtaja Teemu Hiltunen oli voimakkaasti mukana hankkimassa alan koulutusta Lahteen: ”Perkele! Sitähän ei Tampereelle anneta!” Koulu tänne saatiin ja samoihin aikoihin muitakin taideoppilaitoksia. Nykyisin niistä on muotoutunut Lahden Taideinstituutti.

Toimin alusta lähtien pitkän työrupeaman Kultaseppäkoulun johtokunnan varapuheenjohtajana. Puheenjohtajana toimi Antti Miikkulainen.

Vuonna 2002 sain kutsun Kultaseppäkoulun oppilaskunnan kummiksi. Pidän sitä erittäin suurena kunnianosoituksena.

Rahakeräily ja numismaatikko touhu taitaa olla paljon ammattiin viittaava harrastus?

Olin mukana perustamassa Päijät-Hämeen Numismaatikot kerhoa. Yhtenä perustajajäsenenä oli myös Simo Toivola.

Kerho toimii aktiivisesti, kokoontuu säännöllisesti kerran kuukaudessa.

Olet ilmeisesti Lahden Viipuri-poikien aktiivinen jäsen. Se kerho taitaa kokoontua usein ja siellä mahtaa haastelu olla vilkasta.

Viipuri-poikien 20 vuotisjuhla on nyt syksyllä 2007. Kerho toimii vapaamuotoisena, eikä sitä ole rekisteröity. Toimin 10 vuotta kerhon rahastonhoitajana.

Pauli Mäkelän kuva-arkisto

Entä sitten postimerkkeily: Milloin liityit Lahden Postimerkkikerhoon?

Vuonna 1959. Kerhon touhuun tulin aktiivisesti vuoden 1958 kisatoimikunnan hommiin. Siitä tapahtumasta kuulee sankaritarinoita vieläkin, kuinka silloin pidettiin talkoita mm. Matti Simolinilla, nuoltiin kuoria ja tilattiin lisää myytävää.

Minulla on tallessa O V Härmän allekirjoittama liittymispaperi kerhoon.

Sinua nuoremmat, nyt kylläkin seniori-iän kynnyksellä olevat, kerhon pitkäaikaiset aktiiviset jäsenet muistelevat aikoinaan vaikuttaneesta ”Palin tallista”. Keitä silloin liittyi Lahden kerhoon.

Lahden Postimerkkikerhon nuorisojaoston vetäjänä aloin toimia 60-luvun alusta. Se oli vilkasta aikaa, kokoontumisissa saattoi olla kolmisenkymmentä nuorta paikalla.

Tehtiin vierailuja kouluille, erityisesti Lyseolle. Opettaja Seppo Saarinen oli niissä asioissa apuna.

Silloin kerhoon liittyivät ainakin: Pekka Taitto, Hannu Massinen, Juhani Siltanen …

Annoit heille silloin perusteellisen filateelisen ja ”kerhopoliittisen” koulutuksen, sillä heistä moni on suomalaisen filatelian ihan ykkös-nimiä.

He ovat edelleenkin kerhon kantavia voimia.

Pekkahan toimi Suomen Filatelistiliiton hallituksen jäsenenä ja puheenjohtajana 1980 -90 luvulla. Hän on tehnyt myös pitkän kansallisen ja kansainvälisen uran näyttelyfilatelistina.

Sinä olet toiminut Lahden Postimerkkikerhon luottamustoimissa pitkään. Nykyään olet kerhon kunniapuheenjohtaja. Minkälainen on ”titteliluettelosi” Lahden kerhossa?

Lahden Postimerkkikerho on ollut koko ajan ykkösharrastukseni. Olen tainnut olla sellainen ”koko ajan toimija”. Kaikkina vuosina olen ollut lähes kaikissa kerhoilloissa läsnä.

Minulla on pitkiä rupeamia kerhon hallituksessa. Puheenjohtajana olen toiminut 1969-72.

Kunniapuheenjohtajaksi valitsivat minut muistaakseni 1997.

Mitkä ovat sinun filateelisen keräilyn vaiheet?

Filateelisia kokoelmia ja kokoelman pätkiä minulla on hyllyt täyteen. Ne eivät välttämättä ole varsinaisia nykyisten sääntöjen tarkoittamia näyttelykokoelmia vaan sellaisia oman maun mukaan tehtyjä.

Filateelista materiaalia on kymmeniä kenkälaatikollisia: -Mihinkähän ne saisi menemään, kun eihän niitä kukaan osta-.

Eräs tärkeimmistä filateelisen keräilyn aiheista on ollut valtioiden päämiehiä kuvaavien postimerkkien keräily. Sitä aihetta on julkaistu todella paljon ja keräilijä meinaa hukkua siihen tulvaan.

Salpausselän kisakuoria ja leimoja on niin ikään monta laatikollista.

Ahvenanmaan kokoelma on järjestelyn alla. Siihen liitän kertomuksen kustakin merkistä sekä kuvauksen merkin aiheesta.

Aihekokoelma: ”Suomen tie itsenäisyyteen” olisi edelleenkin valmis vietäväksi näyttelyyn. (Nykyään kokoelmissa painotetaan aiheen merkityksellisyyttä ja kokoelman kertomusta. Tässä kokoelmassa sitä ainakin olisi; Toim. huom.)

Minkälaisena näet filatelian aseman tällä hetkellä?

Kyllähän kerhot taitavat vähitellen ukkoutua, mutta lohdullista, että nuoriakin jäseniä liittyy kerhoon mukaan. `Nuoriksi` täyttyy kylläkin laskea jo keski-ikääkin lähentelevät harrastajat. -Hyvä niin:- Ja kyllä se nettisukupolvikin vielä saattavat harrastukseen tulla.

Entä minkälaisen näet Lahden Postimerkkikerhon nykytilan ja tulevaisuuden?

Kerho voi hyvin ja toimii aktiivisesti. Ei ole mitään syytä, miksi se ei toimisi vastakin samalla tavoin.

Kerhoilloissa voisi ehkä useammin keskustella joistakin mielenkiintoisista kohteista. Joskus ihmettelen kiirettä, millä illoista lähetään kotiin. Jälkikeskustelut saattaisivat joskus olla illan mielenkiintoisin vaihe. Enkä nyt tarkoita pikkutunneille venyvää keskustelua.

HUOMIONOSOITUKSET

Kerhon viiri, vuosiluku ?

SUOMEN FILATELISTILIITON MYÖNTÄMÄT PRO PHILATELIA MITALIT

pronssi 1970

hop. pronssi 1984

hopea: 2005

KERHON MYÖNTÄMÄT ANSIOMITALIT

pronssi 1975

hop.pronssi 1980

hopea 1990

kull. hopea 1995

kulta 2007

Kunniajäsen 1987

Kunniapuheenjohtaja 1997