SEPPO KUMMELUS 75 V

Seppo ja vaimonsa Soile ovat juuri muuttaneet uuteen asuntoon. Se sijaitsee Salpausselän harjun korkeimmalla kohdalla talon ylimmässä, seitsemännessä kerroksessa: ”Mitenkähän tässä käy, kun itsensä tällä tavoin ylentää, taidetaan seuraavassa elämässä joutua aivan vastakkaiseen suuntaan.”

Seppo täytti 15.4. 75 v. LAPOFIL ja koko Lahden Postimerkkikerho onnittelevat!

Olet kotoisin Virolahdelta. Kerro siitä ajasta.

Olen työläiskodista. Isä kulki rakennuksilla maalarina. Äiti oli kotona.

Kävin kaksivuotisen puulinjan ammattikoulun Haminassa.

Rupesin kulkemaan isän mukana maalaushommissa, talvisin metsätöissä.

Töitä ei aina ollut ja joskus ne olivat erityisen raskaita. Joskus vastaan tuli jäisen kuusen mutterioksat, joskus kaksi metriä leveän avo-ojan kaivaminen.

Se avo-oja oli sitten aiheena Lahteen muuttamiselle.

Milloin muutit Lahteen?

Vuonna 1957 muutettiin Lahteen ja minä menin tehdashommiin, Upon tiskipöytäosastolle vaihetyöhön altaita pistehitsaamaan. Rupesi saamaan säännöllistä palkkaa, mutta rupesi saamaan myöskin kellokalleja selän taakse ja säännöllistä pomottamista.

Olet ammatiltasi maalari. Olet tainnut olla maalaamassa monia lahtelaisia rakennuksia. On mahdollista, että ollaan oltu samalla rakennuksella joskus aikoinaan, kun minäkin olin kesätöissä maalarina.

Menin seuraavaksi Fennia Fanerille vaneria tekemään. Siellä oli inhimillisempi työilmapiiri, mutta ylitöitä joutui tekemään ihan liiaksi asti.

Meninkin siis kysymään Settemperiltä (Maalaamo Zetterberg, toim. huom.) maalaushommia ja sainkin. Siitä se varsinainen ammatti alkoi.

Maalaushommissa oli palkka sen verran isompi että, vaikka talvisin usein joutui vähäksi aikaa työttömäksi, tienasi paremmin kuin tehdashommissa.

Sitten taas kun rupesi maalaustöitä saamaan talvikauden jälkeen, tuli samalla usein työnantajakin vaihtuneeksi. Oli Ottelinia ja muita.

Isoja rakennuksia, joita olen ollut maalaamassa ovat mm. tornitalot Vesitornin mäellä, Keskilahden kansalaiskoulu Malskin vieressä, (nyt jo purettu sekä koulu että Malski) , Hankkijan päärakennus Helsingissä, Rauten pääkonttori Nastolassa. Padasjoen kansakoulua olin vuosikorjaamassa pari vuotta.

Viimeksi olin pari vuotta Tynkkysellä Hakatornien remontissa. Sieltä sitten siirryinkin työttömyyseläkkeelle ”eläkeputkeen”. Se oli 1992, minä olin silloin kuudenkymmenen.

Kerropa perheestäsi.

Minä olen siis kotoisin Virolahdelta, Yläpihlajan kylästä. vaimon, tuon Soilen löysin Viroladen Klamilasta, Sydänkylästä. -Seppo rupesi siis käymään sydänkylässä ja sitä on riittänyt tänne asti.-(toim. huom.)

Meillä on yksi tytär. Hän asuu nykyään Tampereella.

Sukusi on siis kotoisin Virolahdelta. Olet tutkinut sukuasi. Taidat tuntea sukusi useiden sukupolvien ajalta.

Minun esi-isäni ovat Kullbergeja, nimi suomennettiin 1935 Kummelukseksi.

Kulbergit olivat seppiä tai muita käsityöläisiä. Sukututkimuksen kannalta vaikeutta tuo se, että käsityöläiset merkittiin kirkonkirjoihin sen talon kohdalle, jossa he kulloinkin olivat kirjaamisaikana töissä.

Eipä talollistenkaan kohdalta aina ollut helppoa seurata ihmisten liikkeitä, sillä sukunimet saattoivat vaihdella sen mukaan, kun maaomistuksissa tapahtui muutoksia. Kun sulho meni kotivävyksi, hän luultavasti vaihtoi nimensä talon nimen mukaan. Tai kun 1800 luvulla taloja jaettiin, veljessarja saattoi ottaa jokainen eri sukunimen.

Sukututkimus lienee Sinun pääharrastuksesi.

Kävin kolmena vuotena työväenopiston sukututkimuskursseja, joissa opin tietämään mistä tietoa löytyy.

Seppo tekee perusteellista työtä sukututkimuksen parissa.

Kuva HS

Haajan suku on sukututkimukseni kohde. Haajan suku tulee Sepon äidin isän mukaan.

Serkkujen ja muiden kanssa pohdittiin asioita ja päätettiin perustaa sukuseura. No minä jouduin sen vetäjäksi. Nyt olen juuri päässyt siitä hommasta eroon.

Varsinaista sukututkimusta olen tehnyt koko ajan, itsekseni ja porukalla. On kerätty aineisto ja julkaistu sitä kirjoina.

Haajan sukua on voitu seurata vuoteen 1544. Nimiä on tiedostossa tällä hetkellä n. 20000.

Miten ja milloin aloitit postimerkkien keräilyn?

Virolahdelta kuljettiin paljon merillä. Vaimon kolme veljeäkin kiersi meriä rahtilaivojen mukana ja heidän kirjeitä ja kortteja on paljon tallella.

Tytär alkoi toimia aktiivisesti siinä kuuluisassa Lahden Postimerkkikerhon nuorisokerhossa ja minä seurailin sitä touhua ja kun tyttären into väheni, merkkien keräily siirtyi minulle.

Milloin liityit Lahden Postimerkkikerhoon?

Taisi olla vuosi 1970.

Olet tehnyt pitkän päivätyön LaPo:n eri tehtävissä.

Kisajaoston vetäjä olin pitkään sen perustamisesta lähtien.

Vuoden 1978 kisoissa oli kisamyymälä pienen hirsimökin perimmäisessä nurkassa. Samassa mökissä toimi posti ja pankki ja meille jäi tila, jossa ei kunnolla päässyt kääntymään. Kauppaa tehtiin minkä ikänä tilat myöten antoivat. Erityisesti japanilaiset olivat innokkaita korttien lähettäjiä, myytävää sai mättää tiskille sen minkä kerkisi.

Muillakin kisavierailla oli aikaa lähetellä kortteja ja terveisiä. Kisoihin tultiin pitkästä matkasta ja usein yövyttiin paikkakunnalla. Ei tultu kiireellä juuri kisan alkaessa ja heti hypätty autoon ja nokka kohti kotia.

Kisoista lähtevä kortti on varsinaista täsmämainontaa: Jokainen kortti sisältää viestin. ”Täällä on kivaa. Tulkaa tekin ensivuonna!”

Mikä on keräilyalasi?

Suomi: puhtaat ja käytetyt euron tuloon saakka, Ahvenanmaa: postituoreet ja ensipäivät, Virolahti kortit, Linnut, perhoset, kansallispuvut. Jonkin aikaa keräsin Unkaria, ne olen myynyt pois.

Olen keräilijä. Kerään kaikenlaista, aikansa kutakin. eräänä asiana on Australian merkkien lisäksi kuvat Australiasta.

Kaikkia lumiukkoja ei viitsi mainitakaan

Oletko tehnyt näyttelykokoelmia?

Kerään kansioihin. Näyttelykokoelmaa en ole aikonut enkä aiokaan tehdä. (Kansioita on paljon, aiheittain järjestettyjä, selkeästi ryhmitettyjä; toim. huom.)

Mitenkä postimerkkeily on muuttunut vuosien aikana?

Postin touhu on muuttunut. Ei suosi enää postimerkkeilijöitä. Ennen sai palvelua ja leimoja.

Kerhohuutokaupat olivat ennen räväkämpiä. Rahamiehet huusivat kilpaa vaikka eivät aina tienneet, mitä huusivat.

Nyt taitaa olla touhu ukkoutunutta ja huutokaupoissa tarjotaan sitä, mitä kaikilla on jo ennestään.

Minkälaisena näet postimerkkeilyn tulevaisuuden?

Kyllähän se nuoriso taitaa viettää aikansa tietokonepelien ääressä.

Mitäpä muuta?

Mitäpäs tässä. Tuntuu hiukan siltä tämä haastateltavana oleminen niin kuin itseänsä ylentäisi.